lauantai 31. lokakuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
NoNs:lla uudet nettisivut
Vastaa Rahulan kyläkyselyyn.
Nons:n blogiin on avattu Rahulan kyläkysely. Kyselyyn vastataan verkossa.
Kyläkyselyn tuloksia on tarkoitus hyödyntää kyläsuunnitelman laatimisessa. Vastaamalla kyselyyn osallistut siis Rahulan kylän ja sen toimintojen kehittämiseen.
Pääset NoNs:n sivuille linkkilistasta tai osoitteesta www.nons.fi
Koululaiset vastaavat kyselyyn koulussa.
t. Antti Kajakoski
Ensi viikolla (vk 45) tapahtuu
Laitamme kenkälaatikkopaketit kuntoon.
Keskiviikkona koulun opettajat ovat Love-koulutuksessa Rämälän koululla. Sijaisjärjestelyt:
1-2 lk. Sanna Lankinen
3-4 lk Sari Paavilainen Olen opintomatkalla myös to ja pe, jolloin Sari sijaistaa.
5-6 Antti Kajakoski
t. Katariina
Keskiviikkona koulun opettajat ovat Love-koulutuksessa Rämälän koululla. Sijaisjärjestelyt:
1-2 lk. Sanna Lankinen
3-4 lk Sari Paavilainen Olen opintomatkalla myös to ja pe, jolloin Sari sijaistaa.
5-6 Antti Kajakoski
t. Katariina
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
HALLOWEEN DISCO PERJANTAINA 30.10.2009
KLO 18-21
(KLO18-20 ESKARIT, 1-2 LK.)
PÄÄSYMAKSU 1€
TERVETULOA DISCOILEMAAN!
VOIT HALUTESSASI PUKEUTUA HALLOWEENASUUN!
DISCOSSA ON MYÖS PUFFETTI, ELI MUKAAN VOI OTTAA HIEMAN RAHAAKIN.
PS. MUISTAKAA TILITTÄÄ KYNTTILÄ- JA KARKKITULOT 15.11.2009 MENNESSÄ ITU RY:N TILILLE 527104-40237429
KLO 18-21
(KLO18-20 ESKARIT, 1-2 LK.)
PÄÄSYMAKSU 1€
TERVETULOA DISCOILEMAAN!
VOIT HALUTESSASI PUKEUTUA HALLOWEENASUUN!
DISCOSSA ON MYÖS PUFFETTI, ELI MUKAAN VOI OTTAA HIEMAN RAHAAKIN.
PS. MUISTAKAA TILITTÄÄ KYNTTILÄ- JA KARKKITULOT 15.11.2009 MENNESSÄ ITU RY:N TILILLE 527104-40237429
Kenkälaatikkopaketeista...
Luokassamme heräsi kysymys, voisiko kenkälaatikkopaketteja valmistaa myös kotona tai yhteistyössä kavereiden kanssa. Vastaus on, että kyllä voi ja mielellään. Muistattehan lukea huolellisesti eri ikäisten pakettien sisältö- ja täyttöohjeet.
Lupasin, että omat laatikot voidaan palauttaa koulun laatikoiden kanssa yhtä aikaa Parikanniemeen. Viimeinen palautuspäivähän on 13.12., mutta toivoisimme pakettien olevan koululla jo ti 10.11.
Koulun henkilökunta päätti myös kerätä oman paketin Moldovan ja Romanian lapsille.
Antaessa saa iloisen mielen!
Katariina
Lupasin, että omat laatikot voidaan palauttaa koulun laatikoiden kanssa yhtä aikaa Parikanniemeen. Viimeinen palautuspäivähän on 13.12., mutta toivoisimme pakettien olevan koululla jo ti 10.11.
Koulun henkilökunta päätti myös kerätä oman paketin Moldovan ja Romanian lapsille.
Antaessa saa iloisen mielen!
Katariina
tiistai 27. lokakuuta 2009
Operaatio JOULUN LAPSI 2009
Hyvät kotijoukot!
(Tämä tiedote jaetaan oppilaille 28.10.2009)
Syysloma on takana ja joulukin jo kahden kuukauden päästä! Työn alla on jo jouluvaelluksemme 17.12.
Olemme päättäneet osallistua tänä vuonna Operaatio joulun lapsi 2009:ään. Vinkin tästä humanitääristä apua antavasta Patmos-järjestöstä saimme neuvottelukunnan puheenjohtajalta Kirsi Torkkelilta.
Tällä kertaa muistetaan kenkälaatikkopaketilla Moldovan ja Romanian lapsia. Tarkoituksena on, että esikoulu ja jokainen yhdysluokka valmistaa yhden kenkälaatikkopaketin. Koulultamme lähtisi siis yhteensä neljä joulupakettia. Ensin päätetään valmistetaanko lahja tytölle vai pojalle sekä valitaan ikäryhmä; 2-4 , 5-9 tai 10-14 vuotta.
Jokaisen ikäryhmän paketti muodostuu erilaisista sisällöistä: hygieniatuotteita, vaatteita, karkkipussi, koulutarvikkeita, mahdollisesti leikkikalu ja jotakin muuta. Pakettiin voi kirjoittaa lapselle joulukorttiin joulutoivotuksen englannin tai romanian kielellä.
Kaikki tämä pakataan kenkälaatikkoon, joka päällystetään joulupaperilla. Paketit toimitetaan viimeistään 13.11. keräyspisteisiin (lähin Parikanniemen lastenkoti), joista ne toimitetaan ajoissa ennen joulua perille. Patmoksen työntekijät jakavat lahjapaketit henkilökohtaisesti Moldovan ja Romanian lapsille sairaaloihin, orpokoteihin, katulapsille ja köyhien perheiden lapsille.
Toivomme, että tämän tempauksen avulla oppilaat
-ymmärtävät humanitaarisen avun merkityksen
-voivat itse toimia konkreettisesti puutetta ja hätää kärsivien lasten hyväksi
-kokevat antamisen iloa yhdessä
Oppilaat, jotka haluavat hankkia pakettiin jonkin tavaran, saavat valita mieleisensä tuotteen listasta (lista löytyy netistä). Loput oppilaat valmistavat joulutervehdyksiä paketin mukaan.
Opettajat toivovat, että tänä vuonna he eivät saisi mitään joulumuistamisia perheiltä, vaan niillä rahoilla oppilas voisi halutessaan hankkia lahjaan jonkin tuotteen.
Lisätietoa tästä kampanjasta löytyy nettisivuilta osoitteesta: http://www.patmos.fi/fi/kummiksi/operaatio_joulun_lapsi_2009/?id=87
MEIDÄN LAHJAMME TUO LAPSILLE IHANAN JOULUN.
SYDÄMELLINEN KIITOS JO ETUKÄTEEN!
Jo jouluisin tunnelmin,
Rahulan koulun väki
Lupa peruskouluikäisten sikainfluenssarokotukseen
(Tämä tiedote on jaettu oppilaille 27.-28-10.2009.
Esikoululaiset saavat ohjeistuksen neuvolasta.)
Kouluterveydenhuolto 2002 -oppaassa kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille todetaan, että rokotukset ovat vapaaehtoisia ja koululaisen vanhemmalta tulee olla kirjallinen rokotuslupa. Tällä lomakkeella annettu lupa koskee v. 2009 -2010 sikainfluenssaa vastaan tarjottavia rokotuksia.
Miksi rokote kannattaa ottaa?
Rokote on paras tapa suojautua sikainfluenssalta ja sen jälkitaudeilta. Juuri 3-24-vuotiaat ovat sairastuneet sikainfluenssaan eniten. Vaikka heidän tautinsa on usein lievä, osa sairastuneista saa vaikean taudin. Sikainfluenssan jälkitaudeista yleisimpiä ovat keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus.
Rokotetuista suurin osa välttyy kokonaan influenssalta. Suoja muodostuu noin kahdessa viikossa.
Onko sikainfluenssarokotteella haittavaikutuksia?
Rokote ei sisällä eläviä viruksia, joten siitä ei voi saada influenssaa. Kuitenkin rokotuksen jälkeen voi esiintyä lievää sairaudentunnetta tai lihas- ja nivelsärkyjä. Yli 10 prosenttia rokotetuista saa yleisoireita, kuten kuumetta, ärtyneisyyttä, huonovointisuutta tai päänsärkyä. Vakavia haittavaikutuksia ei ole odotettavissa.
Parin päivän sisällä rokottamisesta pistokohtaan voi ilmaantua punoitusta, kuumotusta, turvotusta tai kipua. On todennäköistä, että sikainfluenssarokote aiheuttaa rokotuskohdan reaktioita herkemmin kuin tavallinen influenssarokote. Paikallisoireita, särkyä ja kuumetta voi hoitaa tavallisilla kuume- ja kipulääkkeillä.
Kenelle rokote ei sovi?
Sikainfluenssarokote sopii lähes kaikille. Jos on voimakkaasti allerginen kananmunalle, tai jos edellinen influenssarokotus aiheutti allergisen reaktion, kannattaa keskustella terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa rokotuksen ottamisesta.
Lisätietoja sikainfluenssarokotuksesta saa omalta kouluterveydenhoitajalta.
Kouluterveydenhoitaja: Soili Nenonen
Koulu: Rahulan koulu Puhelinnumero: terveydenhoitaja 044-7944717
Palauta tämä alaosa koululle 11.11.09 mennessä
_______________________________________ __________________ _______________
Oppilaan nimi Syntymäaika Luokka
Kyllä, haluan lapselleni rokotteen sikainfluenssaa vastaan
Ei, en halua lapselleni rokotetta sikainfluenssaa vastaan
Lisätietoja _______________________________________________________________________
Päivämäärä Huoltajan nimi ja nimen selvennys Puhelinnumero
Esikoululaiset saavat ohjeistuksen neuvolasta.)
Kouluterveydenhuolto 2002 -oppaassa kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille todetaan, että rokotukset ovat vapaaehtoisia ja koululaisen vanhemmalta tulee olla kirjallinen rokotuslupa. Tällä lomakkeella annettu lupa koskee v. 2009 -2010 sikainfluenssaa vastaan tarjottavia rokotuksia.
Miksi rokote kannattaa ottaa?
Rokote on paras tapa suojautua sikainfluenssalta ja sen jälkitaudeilta. Juuri 3-24-vuotiaat ovat sairastuneet sikainfluenssaan eniten. Vaikka heidän tautinsa on usein lievä, osa sairastuneista saa vaikean taudin. Sikainfluenssan jälkitaudeista yleisimpiä ovat keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus.
Rokotetuista suurin osa välttyy kokonaan influenssalta. Suoja muodostuu noin kahdessa viikossa.
Onko sikainfluenssarokotteella haittavaikutuksia?
Rokote ei sisällä eläviä viruksia, joten siitä ei voi saada influenssaa. Kuitenkin rokotuksen jälkeen voi esiintyä lievää sairaudentunnetta tai lihas- ja nivelsärkyjä. Yli 10 prosenttia rokotetuista saa yleisoireita, kuten kuumetta, ärtyneisyyttä, huonovointisuutta tai päänsärkyä. Vakavia haittavaikutuksia ei ole odotettavissa.
Parin päivän sisällä rokottamisesta pistokohtaan voi ilmaantua punoitusta, kuumotusta, turvotusta tai kipua. On todennäköistä, että sikainfluenssarokote aiheuttaa rokotuskohdan reaktioita herkemmin kuin tavallinen influenssarokote. Paikallisoireita, särkyä ja kuumetta voi hoitaa tavallisilla kuume- ja kipulääkkeillä.
Kenelle rokote ei sovi?
Sikainfluenssarokote sopii lähes kaikille. Jos on voimakkaasti allerginen kananmunalle, tai jos edellinen influenssarokotus aiheutti allergisen reaktion, kannattaa keskustella terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa rokotuksen ottamisesta.
Lisätietoja sikainfluenssarokotuksesta saa omalta kouluterveydenhoitajalta.
Kouluterveydenhoitaja: Soili Nenonen
Koulu: Rahulan koulu Puhelinnumero: terveydenhoitaja 044-7944717
Palauta tämä alaosa koululle 11.11.09 mennessä
_______________________________________ __________________ _______________
Oppilaan nimi Syntymäaika Luokka
Kyllä, haluan lapselleni rokotteen sikainfluenssaa vastaan
Ei, en halua lapselleni rokotetta sikainfluenssaa vastaan
Lisätietoja _______________________________________________________________________
Päivämäärä Huoltajan nimi ja nimen selvennys Puhelinnumero
lauantai 24. lokakuuta 2009
Kelloa siirretään tunti taakse päin
Ensi yönä siirretään kelloja tunti taakse päin. Hyvä muistisääntö on, että kelloja siirretään aina kesään päin; siis keväällä eteen ja syksyllä taakse.
t. Katariina
t. Katariina
perjantai 23. lokakuuta 2009
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Kyläkoulu on vetovoimatekijä
Hirvensalmella on huomattu, että kyläkoulut vetävät kuntaan uusia asukkaita (LS 8.10.: ”Koulut säilytettävä, sanoo Hirvensalmen johtaja”).
Hirvensalmelle muuttajista kaksi kolmasosaa asettui muualle kuin kirkonkylälle. Koko maakunnassa miltei puolet uusista asuinrakennuksista nousee maakuntaliiton tonttibarometrin mukaan haja-asutusalueille.
Myös lasten oppimisympäristönä kyläkoulu on ihanteellinen. Yleensä kyläkouluissa on pienet oppilasryhmät ja koulupihat ovat usein virikkeellisempiä kuin isoissa kouluissa. Tietenkin lyhyellä koulumatkalla on suuri merkitys oppilaille.
Kokemusten mukaan lapset sopeutuvat erittäin hyvin yhdysluokkaopetukseen, vaikka samassa huoneessa opiskellaan eri asioita. Kasvatustieteen tohtori Taina Peltonen joka on tutkinut yhdysluokkaopetusta korostaa, että moni-ikäisten ryhmä on luonnollisempi kuin tasaikäisten ja siinä kehittyy taito ottaa huomioon heikompia ja auttaa nuorempia. Maailmalla multiage-luokkia muodostetaan jo isoihinkin kouluihin. Yhdysvalloissa koko Kentuckyn osavaltion perusopetus on järjestetty pääosin eri-ikäisopetuksena.
Eri maissa tehtyjen vertailujen mukaan pienten koulujen oppilaiden oppilaista kasvaa pärjääjiä: sekä oppimistulokset että myöhempi menestyminen opinnoissa ovat parempia pienissä kuin isoissa kouluissa (Pienkouluraportti, Suomen kylätoiminta ry 2008). Tärkeä syy parempiin tuloksiin on vanhempien ja kyläläisten aktiivisempi osallistuminen koulun elämään pienissä kouluissa. Myös oppilaat sitoutuvat paremmin pieneen kouluun ja syrjäytyminen on vähäisempää.
Kyläkoulupedagogiikkaa voidaan soveltaa myös taajamien kouluihin, siksi on kaikkien kannalta hyvä, että meillä on erikokoisia kouluja.
Koulut ovat kylien keskuksia, johon voidaan keskittää muitakin palveluja. Ne parantavat näin kylien yhteisöllisyyttä ja myös tärkeää turvallisuuden tunnetta maaseudulla. Etelä-Savossa on vielä noin sata peruskoulua. Ne ovat kauniin luonnon ohella tärkeä vetovoimatekijä, joka houkuttelee aktiivisia nuoria perheitä maakuntaan.
Henrik Hausen
Kyläasiamies
Järvi-Suomen kylät ry
Hirvensalmelle muuttajista kaksi kolmasosaa asettui muualle kuin kirkonkylälle. Koko maakunnassa miltei puolet uusista asuinrakennuksista nousee maakuntaliiton tonttibarometrin mukaan haja-asutusalueille.
Myös lasten oppimisympäristönä kyläkoulu on ihanteellinen. Yleensä kyläkouluissa on pienet oppilasryhmät ja koulupihat ovat usein virikkeellisempiä kuin isoissa kouluissa. Tietenkin lyhyellä koulumatkalla on suuri merkitys oppilaille.
Kokemusten mukaan lapset sopeutuvat erittäin hyvin yhdysluokkaopetukseen, vaikka samassa huoneessa opiskellaan eri asioita. Kasvatustieteen tohtori Taina Peltonen joka on tutkinut yhdysluokkaopetusta korostaa, että moni-ikäisten ryhmä on luonnollisempi kuin tasaikäisten ja siinä kehittyy taito ottaa huomioon heikompia ja auttaa nuorempia. Maailmalla multiage-luokkia muodostetaan jo isoihinkin kouluihin. Yhdysvalloissa koko Kentuckyn osavaltion perusopetus on järjestetty pääosin eri-ikäisopetuksena.
Eri maissa tehtyjen vertailujen mukaan pienten koulujen oppilaiden oppilaista kasvaa pärjääjiä: sekä oppimistulokset että myöhempi menestyminen opinnoissa ovat parempia pienissä kuin isoissa kouluissa (Pienkouluraportti, Suomen kylätoiminta ry 2008). Tärkeä syy parempiin tuloksiin on vanhempien ja kyläläisten aktiivisempi osallistuminen koulun elämään pienissä kouluissa. Myös oppilaat sitoutuvat paremmin pieneen kouluun ja syrjäytyminen on vähäisempää.
Kyläkoulupedagogiikkaa voidaan soveltaa myös taajamien kouluihin, siksi on kaikkien kannalta hyvä, että meillä on erikokoisia kouluja.
Koulut ovat kylien keskuksia, johon voidaan keskittää muitakin palveluja. Ne parantavat näin kylien yhteisöllisyyttä ja myös tärkeää turvallisuuden tunnetta maaseudulla. Etelä-Savossa on vielä noin sata peruskoulua. Ne ovat kauniin luonnon ohella tärkeä vetovoimatekijä, joka houkuttelee aktiivisia nuoria perheitä maakuntaan.
Henrik Hausen
Kyläasiamies
Järvi-Suomen kylät ry
maanantai 19. lokakuuta 2009
Norolan nuorisoseuran Mylläkkä-teatteri esittää SYYSLOMALLA laulunäytelmän 3 ILOISTA ROSVOA
Kardemumma on ihan pieni kaupunki kaukana täältä. Sen kaduilla kävelee aaseja,
kameleita ja joskus leijonakin pentuineen. Järjestystä valvoo poliisimestari Paavali ja
säätiedot kertoo vanha Topias. Kaupungissa on yksi raitiovaunulinja, jolla saa ajella
ihan ilmaiseksi. Kardemumman kauppiaiden elämää häiritsevät kolme rosvoa, jotka
varastelevat nälkäänsä. Eräänä yönä kauppiaat kuitenkin saavat rosvot verekseltään
kiinni ja heidät suljetaan vankilaan. Kun sitten kaupungin tornissa syttyy tulipalo,
tarvitaan jokainen käsi- ja jalkapari pelastustöihin. Näin kolme iloista rosvoa
pääsevät vankilasta ja ryhtyvät kunnon kansalaisiksi. Sen pituinen se!
RAHULAN KOULUN RAHULA-SALISSA
22.10. klo 18.00 • 23.10. klo 18.00
25.10. klo 15.00
Thorbjørn Egner • Suom. Aila Meriluoto • Ohjaus Karl FagerholmLiput
LIPUT: aikuiset 8€, lapset 5€ – sisältää pullakahvit väliajalla!
TERVETULOA!
perjantai 16. lokakuuta 2009
OIKEIN LEPPOISAA LOMAA KAIKILLE!
Siirrymme lomatunnelmiin Kirsi Kunnaksen runojen siivittämänä.
KISSA KRUMELUU
Silkkiturkki, ruususuu,
pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.
Miettii kissa Krumeluu:
Missä on se suuri puu,
jossa niin kuin omenoita
kasvaa hiiren penikoita.
Puuta vain kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.
Niitä sitten popsimalla
söisi pienen sienen alla
kissa Krumeluu,
pieni ruususuu.
PÖLLÖT
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
t. Katariina
torstai 15. lokakuuta 2009
Kynttilöitä ja karkkeja
Tänään Satu ja Hanna kävivät jakamassa oppilaille ja vanhemmille ITU:n myyntituotteita. Vielä ehdit hankkia syyslomalle myyntiin kynttilöitä ja karkkeja.t. Katariina
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Pe 16.10. pihansiivoustalkoot PERUTTU
Lumen vuoksi, joudumme peruman PIHANSIIVOUSTALKOOT!
Siistime sitten pihaa syysloman jälkeen jokin toinen päivä,jos sää lumitilanne ja sää sen sallii.
t. Katariina
tiistai 13. lokakuuta 2009
Mitä tänään opekoulutuksessa
Tänään opekoulutuksessa mietimme yritysyhteistyötä (Love2learn). Rämälän ja Rahulan yhteistyökumppaniksi on lupautunut GalleriAri. Ajattelimme, että tämä olisi hyödyllinen kumppanuus, kun paneudumme tänä vuonna Suomen maalaustaiteen merkkiteoksiin.
Yhteistyömme voisi liittyä esim. näyttelytilojen käyttöön, paikallisten taiteilijoiden kouluvierailuihin, taidelainaukseen yms. katsotaan mitä keksitään puolin ja toisin.t. Katariina
KUVA: Maria Wiik: Huono omatunto, 1886, �ljy, 128 x 81 cm. Yksityiskokoelma
KiVa-koulua (tunti 2) torstaina
Torstaina jälleen KiVa-koulua. Oppilaat ovatkin jo kovasti kyselleet milloin ovat seuraavat KiVa-tunnit. Nyt myös KiVa-koulu pelit ovat valmistuneet. Kirjautumisohjeet löytyvät luokkien omilta sivuilta. Kirjautumiseen tarvitaan koulun omat salasanat. Ne saat opettajaltasi.
Voit kirjautua peliin seuraavasta linkistä:http://www.kivakoulu.fi/t. Katariina
Voit kirjautua peliin seuraavasta linkistä:http://www.kivakoulu.fi/t. Katariina
maanantai 12. lokakuuta 2009
Opettajat Love-koulutuksessa 12.-13.10.2009
Sijaisina 1-2 luokkalaisten Sanna Wirenius, 3-4 luokalla Sari Paavilainen ja 5-6 luokalla Antti Kajakoski.t- Katariina
Norolan nuorisoseuran Mylläkkä-teatteri esittää :3 ILOISTA ROSVOA
Kardemumma on ihan pieni kaupunki kaukana täältä. Sen kaduilla kävelee aaseja,
kameleita ja joskus leijonakin pentuineen. Järjestystä valvoo poliisimestari Paavali ja
säätiedot kertoo vanha Topias. Kaupungissa on yksi raitiovaunulinja, jolla saa ajella
ihan ilmaiseksi. Kardemumman kauppiaiden elämää häiritsevät kolme rosvoa, jotka
varastelevat nälkäänsä. Eräänä yönä kauppiaat kuitenkin saavat rosvot verekseltään
kiinni ja heidät suljetaan vankilaan. Kun sitten kaupungin tornissa syttyy tulipalo,
tarvitaan jokainen käsi- ja jalkapari pelastustöihin. Näin kolme iloista rosvoa
pääsevät vankilasta ja ryhtyvät kunnon kansalaisiksi. Sen pituinen se!
RAHULAN KOULUN RAHULA-SALISSA
22.10. klo 18.00 • 23.10. klo 18.00
25.10. klo 15.00
Thorbjørn Egner • Suom. Aila Meriluoto • Ohjaus Karl FagerholmLiput
LIPUT: aikuiset 8€, lapset 5€ – sisältää pullakahvit väliajalla!
TERVETULOA!
kameleita ja joskus leijonakin pentuineen. Järjestystä valvoo poliisimestari Paavali ja
säätiedot kertoo vanha Topias. Kaupungissa on yksi raitiovaunulinja, jolla saa ajella
ihan ilmaiseksi. Kardemumman kauppiaiden elämää häiritsevät kolme rosvoa, jotka
varastelevat nälkäänsä. Eräänä yönä kauppiaat kuitenkin saavat rosvot verekseltään
kiinni ja heidät suljetaan vankilaan. Kun sitten kaupungin tornissa syttyy tulipalo,
tarvitaan jokainen käsi- ja jalkapari pelastustöihin. Näin kolme iloista rosvoa
pääsevät vankilasta ja ryhtyvät kunnon kansalaisiksi. Sen pituinen se!
RAHULAN KOULUN RAHULA-SALISSA
22.10. klo 18.00 • 23.10. klo 18.00
25.10. klo 15.00
Thorbjørn Egner • Suom. Aila Meriluoto • Ohjaus Karl FagerholmLiput
LIPUT: aikuiset 8€, lapset 5€ – sisältää pullakahvit väliajalla!
TERVETULOA!
Bändikerhoa ei ole tänään!
Ohjaajat eivät pääse tänään pitämään kerhoa, joten bändikerho siirtyy syysloman jälkeiselle maanantaille.
T. Päivi
T. Päivi
lauantai 10. lokakuuta 2009
Opettajat lauantaina koulutuksessa
Olimme tänään Opit-koulutuksessa Rantakylän yhtenäiskoululla. Oli mukava osallistua heidän Veso (virkaehtosopimuksen mukaista koulutusta)-koulutukseen ja tutustua oppilaidemme tuleviin yläkoulun opettajiin. Hyvin ovat Rahulan oppilaat kuulemma pärjänneet isossakin koulussa. Saa nähdä pääsevätkö nykyiset kuutoset jo Lyseolle vai menevätkö he edelleen Rantakylään?
Opiskelimme tänään Opit-oppimisympäristöä. Tähän astihan olemme lähinnä käyttäneet ainoastaan Opitin valmista oppimateriaalia. Opittiahan voi tehdä myös kotoa käsin, jos omistaa nettiyhteyden. Tulevaisuudessa oppilaille voi tulla myös kotitehtäviä Opitin kautta. Tämä ei kuitenkaan velvoita netin hankkimista kotiin, vaan tarvittaessa tehtävät voi myös tehdä koululla.
Tänään harjoittelimme, miten voisimme hyödyntää Opitin mahdollisuuksia paremmin opetuksessamme.
Kokeilimme esim. projektien ja opintokokonaisuuksien tekemistä.
Kotimatkalla käväisin torinlaidalla ja siellä näyttää nykyisin tällaiselta. Kuulakasta syysviikonloppua kaikille! t. Katariina
Lits ja läts
Ihanat lätäkköhommat pääsivät käyntiin viime tiistaina. Pieni sade ei näitä miehenalkuja estänyt ojankaivuuhommissa.t. Katariina
Arkkitehtuurikasvatus käyntiin
Kirsimaria E. Törönen-Ripatti oli torstaina vetämässä ensimmäisiä arkkitehtuuripajoja. Pienet oppilaat perehtyivät lähiympäristön valokuvaamiseen, 3-4 luokkalaiset ideoivat animaation käsikirjoitusta ja isommat oppilaat avasivat kultakauden taidekuvia.
t. Katariina
perjantai 9. lokakuuta 2009
Ajatuksia TET -jaksosta
Tässä Emma ja Katariina, moi taas!
Viikko on vierähtänyt todella nopeasti ja käteen jäivät upeat muistot Rahulan koulusta. Eniten aikaa tuli vietettyä 1.-2. -luokkalaisten kanssa jotka ovat jokainen todella ihania ja kohteliaita. Myös vanhemmille oppilaille tuli tunteja pidettyä, jotka nekin menivät hienosti. Kaikin puolin Rahulassa viettämämme aika oli hauskaa, opettavaista ja ennen kaikkea positiivisesti yllättävää. Tätä voisi tehdä tulevaisuudessakin.
Kiitos kaikille oppilaille ja henkilökunnalle, oli ilo olla mukana menossa! Toivottavasti näemme vielä.
Viikko on vierähtänyt todella nopeasti ja käteen jäivät upeat muistot Rahulan koulusta. Eniten aikaa tuli vietettyä 1.-2. -luokkalaisten kanssa jotka ovat jokainen todella ihania ja kohteliaita. Myös vanhemmille oppilaille tuli tunteja pidettyä, jotka nekin menivät hienosti. Kaikin puolin Rahulassa viettämämme aika oli hauskaa, opettavaista ja ennen kaikkea positiivisesti yllättävää. Tätä voisi tehdä tulevaisuudessakin.
Kiitos kaikille oppilaille ja henkilökunnalle, oli ilo olla mukana menossa! Toivottavasti näemme vielä.
Pe 16.10. pihansiivoustalkoot 3-6 lk
Siivoamme koulun pihan ennen syyslomalle jäämistä.Mukaan rönttävaatteet ja pihatyöhön sopivat hanskat.
1-2 luokka lähtee vierailemaan Päivin kotiin (unohduspalkinto), joten heiltä jää siivoustalkoot väliin.t. Katariina
1-2 luokka lähtee vierailemaan Päivin kotiin (unohduspalkinto), joten heiltä jää siivoustalkoot väliin.t. Katariina
Koululla sijaisia 12.-13.10.
Koulun opettajat ovat tietotekniikan opetuskäytön koulutuksessa ma ja ti. Sijaisina toimivat samat sijaiset, jotka toimivat sijaisina torstaina.
Myös esikoulun opettaja Merja on virkavapaalla koko ensi viikon
ja sijaisena toimii Anni Kiviranta.
t. Katariina
torstai 8. lokakuuta 2009
Koululla kihomatoja
Muutama kihomatotapaus on löytynyt, joten nyt kannattaa pestä käsiä entistäkin ahkerrammin.
Kihomato
Kihomato on tunnettu tuhansien vuosien ajan. Tämän loisen osasi tunnistaa jo arabialainen lääkäri ja filosofi Avicenna 1000-luvulla jKr. Omaelämänkerrallisissa teoksissaan hän muun muassa mainitsee kolme muodoltaan sukkulamaista ihmisen sisälmysmatoa: suolinkaisen, koukkumadon ja kihomadon.
Antropologiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että kihomato on todennäköisesti seurannut ihmistä läpi koko lajimme historian. Ihmisen evoluution myötä myös kihomato on sopeutunut muuttuviin elinolosuhteisiin. Kihomadon epidemiologia oli pitkään hämärän peitossa. Vasta 1800-luvun lopulla Saksassa tehdyt umpilisäkkeiden poistoleikkaukset paljastivat lääkärikunnalle kihomadon elämänvaiheet. Saksassa oli vielä 1920-luvulla leikatuissa umpilisäkkeissä kihomatoja 20–50 %:ssa. Jos ei epidemiologiaa tunnettu, yhtä epäselvää oli myös kihomatotartuntojen hoito. Vielä 1800-luvun alussa ruotsalainen lääkäri C.J. Hartman suositteli hoidoksi kylmävesiperäruiskeita, joita tarpeen mukaan tuli terästää suola-etikkaliuoksella tai tupakansavulla. Kihomatoja esiintyy yhä maailmanlaajuisesti. Kantajia arvellaan olevan maailmassa 750 miljoonaa. Suomessa kihomatoja tavataan lähinnä alle kouluikäisillä lapsilla. Loistartuntojen yleisyyttä on selvitetty muun muassa helsinkiläisillä päiväkotilapsilla. Heistä 5–10 %:lta löydettiin kihomatoja.
Kihomadon anatomia
Kihomato (Enterobius vermicularis; lat. enterobius, suolistossa elävä; vermiculus, pikkumato) kuuluu laajempaan sukkulamatojen ryhmään. Nimensä nämä madot ovat saaneet sylinterimäisen ulkomuotonsa mukaan. Rakenteeltaan sukkulamadot ovat jaokkeettomia ja niillä on oma ruuansulatuskanava. Sukupuolet ovat yleensä erillisiä. Suoliston sukkulamadoilla ei ole väli-isäntää ja kihomatoja lukuun ottamatta ne kehittyvät maaperässä. Tartunta tapahtuu joko madon munan tai sen toukan välityksellä. Kihomatoja tavataan vain ihmisellä. Kihomatokoiras on pituudeltaan 3–5 mm ja naaras 8–13 mm. Väriltään ja ulkomuodoltaan ne muistuttavat lähinnä valkoista ompelulangan pätkää. Naarasmadon molemmat päät ovat läpinäkyvän kalvomaisia ja sillä on pitkä teräväpäinen häntä. Koiraiden häntä on puolestaan kippurassa. Kihomadot elävät ihmisen suolistossa. Niiden elinkaari on korkeintaan kolmen kuukauden mittainen, josta ajasta toukkavaihe vie noin 2–4 viikkoa. Tartunta tapahtuu nielemällä madon munia. Munista kuoriutuu mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa toukkia. Toukat kehittyvät ohutsuolessa ja paksusuolen alkuosassa täysikasvuisiksi yksilöiksi. Aikuiset madot asettuvat paksusuoleen, pääasiassa umpisuolen alueelle. Kihomato kiinnittyy suolen pinnalla olevan nukan limakalvoon. Ravinnokseen kihomadot käyttävät suolen sisällön ravinteita ja glukoosia.
Aikuistuttuaan kihomadot alkavat paritella. Koiraat kuolevat pian hedelmöityksen jälkeen. Naaraan sisällä kehittyy tuhansittain munia ja ne lopulta täyttävät madon elimistön lähes kokonaan. Naaras vaeltaa yöllä paksusuolessa kohti peräsuolta ja edelleen peräaukon läpi. Peräaukon ympäristön iholla naaras alkaa munia. Tämä tapahtuu öiseen aikaan mahdollisesti ruumiinlämmön laskemisen laukaisemana. Munat ovat kauttaaltaan liimamaisen eritteen peittämiä ja ne takertuvat helposti kiinni ihoon. Muninnan jälkeen myös naaraat ovat täyttäneet elämäntehtävänsä ja ne kuolevat.
Tartunta
Lääketieteessä kihomatotautia kutsutaan enterobiaasiksi. Termi on suora johdannainen kihomadon latinankielisestä nimestä. Tartunta saadaan nielemällä kihomatonaaraan tuottamia munia, jotka ovat kiinnittyneinä isännän peräaukon iholle. Munien suojana oleva liimamainen erite, sekä jossain määrin myös kihomatojen liikehdintä paljaalla iholla, aiheuttavat kutinaa, jota etenkin pienet lapset helpottavat sormillaan raapimalla. Näin madon munia takertuu helposti sormiin ja sormenpäihin. Sormista suuhun munat sitten päätyvät joko suoraan (esimerkiksi peukaloa imiessään lapsi voi tartuttaa itseään yhä uudelleen) tai epäsuorasti erilaisten esineitten ja materiaalien pinnoilta (lelut, tutit, vuodevaatteet, yöasut jne.). Unohtaa ei pidä myöskään sormin syötäviä ruokia ja välipaloja. Suomessa kihomadot ovat lähinnä päiväkoti-ikäisten lasten riesa. Koko maailman mittapuussa kihomato on kuitenkin yksi ihmisen yleisimpiä loisia. Kantajia arvellaan olevan maailmassa runsaat 750 miljoonaa.
Kihomato on ihmisen loinen. Tartunnan voi siis saada vain toiselta ihmiseltä. Peräaukon iholla munien sisältämä alkio kehittyy infektiiviseksi (tartunnan aiheuttavaksi) 4–6 tunnissa. Tartunnan torjunta olisikin helppoa, jos kihomadon munat olisivat silmin nähtävissä. Ne ovat kuitenkin läpikuultavia ja mikroskooppisen pieniä: 0,05 x 0,07 mm.
Kansainväliset tutkimukset antavat varsin samansuuntaisia tuloksia sen suhteen, mitkä tekijät edistävät kihomatotartuntoja. Ruotsin Halmstadissa tehtiin vuonna 1997 tutkimus, jossa kartoitettiin 172 lapsen kihomatokantajuutta ottamalla teippinäyte peräaukon iholta. Lasten ikä vaihteli 4–10 vuoden välillä. Kävi ilmi, että lapsista 21 % oli saanut kihomatotartunnan. Tutkittaessa tarkemmin sitä, miten lapset olivat mahdollisesti tartuntansa saaneet, tutkijat löysivät tilastollisesti merkittävän yhteyden sormien imemiseen ja kynsien pureskeluun. Kiinassa puolestaan tutkijaryhmä valitsi vuonna 1996 kohteekseen seitsemän päiväkotia Kaohsiungin maakunnasta. Näissä päiväkodeissa oli hoidossa 555 esikouluikäistä lasta. Lasten kihomatokantajuus tutkittiin teippikokeella. Lisäksi lasten vanhemmille lähetettiin kyselylomake, jolla kartoitettiin perheen elinolosuhteita ja elintapoja. Tutkijat löysivät selvän korrelaation kihomatotartunnan ja mm. seuraavien seikkojen välillä: välipalojen syönti sormin, sormien imeminen, kotitalon koko, perheen siivouskäytännöt ja isän koulutustausta. Viimeksi mainittu vaikutti lähinnä siihen, kuinka paljon vanhemmat tiesivät kihomadoista ja niiden ehkäisystä. Taiwanissa kartoitettiin vuonna 2000 neljännellä luokalla olevien lasten kihomatokantajuutta sekä tartuntoihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimukseen valittiin lopulta 429 sellaista lasta, jotka olivat vuosien 1996–1999 välisenä aikana saaneet kihomatotartunnan vähintään kerran. Heidän rinnallaan tutkittiin 280 luokkatoveria, jotka eivät mainitulla aikavälillä olleet tartuntaa saaneet. Vanhemmille lähetetyssä kyselylomakkeessa kartoitettiin kunkin perheen hygieniatottumuksia. Kihomatotartunnan riskiä lisäsivät mm. lattialla leikkiminen, käsien pesun unohtuminen ennen ruokailua ja kynsien pureskelu. Puutteet henkilökohtaisessa hygieniassa lisäsivät tartuntariskiä.
Oireet
Kihomatotartunnan yleisin oire on peräaukon kutina. Niin kuin edellä on todettu, kutina johtuu pääasiassa madon munien pinnalla olevasta eritteestä. Kutinaa voivat aiheuttaa myös itse kihomadot iholla luikertaessaan. Tytöillä/naisilla saattaa esiintyä myös ulkosynnyttimien alueen kutinaa. Tämä johtuu siitä, että peräaukon iholla liikkuessaan osa kihomadoista harhautuu vaeltamaan välilihan alueelle ja sitä kautta aina emättimen ja virtsaputken suulle. Tämä saattaa joissakin tapauksissa altistaa mm. virtsaputken tulehdukselle.
Kutinaa esiintyy etenkin iltaöiseen aikaan, jolloin se haittaa nukahtamista tai herättää kesken unien. Toisinaan ärsytys aiheuttaa peräaukon supistuksia, joka aistitaan paikallisena kovana kipuna, joskus vatsavaivoinakin. Kutinasta seuraa raapiminen. Alapää ärtyy ja voi aiheuttaa kirvelyä. Rikkoutuneella iholla ulosteen bakteerit leviävät helpommin johtaen toisinaan bakteeritulehduksiin. Oireiden voimakkuus vaihtelee. Aikuisilla ne puuttuvat usein kokonaan. Samoin kaikki lapsetkaan eivät aisti kutinaa yhtä helposti. Lapsilla oireina voivat olla myös yleinen levottomuus ja ruokahalun puute.
Kutina on kihomadon kiertokulun kannalta hyödyllistä, koska kutinan ja sitä seuraavan raapimisen seurauksena munia joutuu runsaasti vaatteisiin, vuodevaatteisiin ja sormiin ja sitä kautta uuden tai saman isännän suuhun.
Tartunnan toteaminen
Kihomatotartunnan mahdollisuus kannattaa aina ottaa huomioon silloin, kun lapsi valittaa alapään kutinaa - etenkin iltaöiseen aikaan. Kaikki kutina ei suinkaan johdu kihomadoista, mutta jos niitä näkyy luikertelemassa peräaukon iholla, on asia selvä. Jos kihomatoja on suolistossa paljon, niitä voi päätyä myös ulosteen pinnalle. Yksi tapa "houkutella" kihomadot esille on asettaa lapsi illalla nukkumaan ja sammuttaa valot. Tämän jälkeen odotellaan hetki ja mennään sitten taskulampun kanssa kurkistamaan lapsen peräaukkoon. Kihomatonaaraat ovat silloin laskeutuneet iholle munimaan. Jos kihomatoja ei löydy, mutta edellä kuvatut oireet viittaavat kuitenkin tartuntaan, voidaan asia varmistaa etsimällä madon munia peräaukon ympäristön iholta. Munia ei näe paljaalla silmällä, joten tartunta todetaan ottamalla iholta näyte. Tätä tarkoitusta varten on syytä kääntyä ensin esimerkiksi oman asuinalueen terveyskeskuslääkärin puoleen. Näyte otetaan aamulla ennen ulostamista ja ennen kuin lapsi herättyään ehtii peräaukon seutua kyhnyttämään. Keittosuolaliuokseen kastetulla pumpulitikulla hierotaan voimakkaasti potilaan peräaukon ihoa ja työnnetään tikku lopuksi noin puoli senttimetriä peräaukkoon. Tämän jälkeen tikku laitetaan kierrekorkilliseen purkkiin, jossa on noin kaksi-kolme millilitraa fysiologista keittosuolaliuosta (0,9 %:ttinen) ja lähetetään purkki näytetikkuineen mikrobiologian laboratorioon analysoitavaksi. Munia ei aina osu näytetikun tielle. Tuloksen voi tällöin varmistaa ottamalla useampi näyte eri aamuina. Vaihtoehtoisena menetelmänä on näytteen ottaminen iholle kiinnitettävällä teipillä. Kirkkaasta sellofaaniteipistä otetaan noin 5 senttimetrin mittainen pala, joka käännetään puisen spaattelin päälle liimapuoli ylöspäin. Toisella kädellä levitetään pakaroita ja tämän jälkeen teippiä painetaan peräaukon ympäristön iholle. Teippimenetelmää ei kuitenkaan Suomessa juurikaan käytetä tulosten epäluotettavuuden vuoksi.
Tartunnan toteamisessa munanäyte on paljon herkempi menetelmä kuin liikkuvien matojen etsiminen kutinan aikana, koska usein kutina alkaa vasta tunteja munien ihoon liimautumisen jälkeen, jolloin madot ovat jo iholta kadonneet.
Hoito
Kihomatojen häätäminen vaatii aina lääkehoitoa. Koska madon munat tarttuvat helposti henkilöstä toiseen, perhepiirissä kaikki perheenjäsenet hoidetaan. Sen sijaan suuremmissa yksiköissä kuten päiväkodeissa ja kouluissa kaikkien altistuneiden ihmisten hoitamista tulee harkita tapauskohtaisesti. Lääkevalmisteet eivät imeydy merkittävästi elimistöön, vaan ne kulkevat läpi suoliston. Tämän johdosta niiden mahdolliset haittavaikutuksetkin liittyvät lähinnä maha-suolistokanavaan (ripuli, ummetus, vatsakivut). Lääkkeet ovat kuitenkin hyvin siedettyjä, joten haittavaikutuksetkin ovat harvinaisia. Vaikutusta raskaana oleviin naisiin ei ole riittävästi tutkittu, joten heille lääkevalmisteiden käyttöä ei yleisesti ottaen suositella. Imetys ei kuitenkaan ole vasta-aihe.
Lääkkeet eivät tapa ohutsuolessa mahdollisesti kehittymässä olevia kihomadon munia, joten lääkehoito on uusittava 10–14 vuorokauden kuluttua ennen kuin sillä välin munista kehittyneet madot ehtivät tuottaa uusia munia. Kihomatojen poistaminen suolistosta saattaa olla aikaa vievä prosessi. Sitkeissä tapauksissa voidaan tarvita useampiakin kuureja. Kihomatotartuntaa voidaan hoitaa käsikauppavalmisteena myytävällä pyrviiniembolaatilla (kauppanimi: Pyrvin). Valmistetta myydään joko 6 tabletin tai 20 tabletin pakkauksissa. Tabletteja otetaan yksi jokaista kymmentä painokiloa kohden: Esimerkiksi 70 kiloa painava henkilö ottaa seitsemän tablettia. Pyrviiniembolaatti halvaannuttaa kihomatojen hermoston. Ne veltostuvat ja poistuvat (ulosteen mukana) suolistosta. Lääke värjää tavallisesti ulosteen punaiseksi. Tämä ei ole vaarallista. Värjäytymät lähtevät pois vaatteista tavallisilla pesuaineilla.
Vaihtoehtoisena lääkevalmisteena on Suomessa käytetty mebendatsolia (kauppanimi: Vermox). Mebendatsoli estää kihomatoja suodattamasta glukoosia eli tavallaan tappaa ne nälkään. Vermoxilla on Suomessa tällä hetkellä tilapäinen myyntilupa. Lääkäri voi kirjoittaa aivan tavallisen reseptin. Erityislupa-anomuksia ei tarvita, mutta lääkettä ei löydy Pharmaca Fennicasta. Vermoxia myydään kuuden tabletin pakkauksissa. Annoksena on yleensä kaiken kokoisille perheenjäsenille yksi tabletti, joskin alle kaksivuotiaitten annoksen voi puolittaa.
Kihomatojen torjunta ympäristöstä
Kihomadot huolehtivat kiertokulustaan tehokkaasti. Yksi naarasmato tuottaa suunnattoman määrän munia, jotka vuorollaan nieltyinä kehittyvät uusiksi madoiksi. Tämän kiertokulun katkaiseminen on torjunnassa olennaisinta. Jotta munia tarttuisi sormiin mahdollisimman vähän, on kynnet pidettävä lyhyinä. Käsien pesusta on huolehdittava, erityisesti ennen ruokailua ja vessassa käynnin yhteydessä. Välipalojen kuten perunalastujen ja karamellien syömistä sormin tulee välttää. Koska madot munivat öisin, on munia erityisesti lakanoissa ja vuodevaatteissa. Jos perheessä on kihomatovaivaa, ei pitäisi ottaa vastaan yövieraita tai päästää lasta yökylään, ennen kuin vaiva on hoidettu. Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä vaihdetaan kaikki vuodevaatteet. Ne vuodevaatteet, joita ei voi pestä, imuroidaan ja tuuletetaan. Pakkanen tappaa elävät toukat munien sisältä. Tarkoista astemääristä ei ole riittävästi tutkittua tietoa. Kihomatojen häätämisessä keskeistä ei kuitenkaan ole ulkoilman kylmyys, vaan se, että vuodevaatteet ylipäätään viedään ulos tuulettumaan tai ne imuroidaan. Samana päivänä tehdään normaali viikkosiivous: imuroidaan lattiat ja pyyhitään pinnat. Vessan ja kylpyhuoneen ovenkahvat on syytä pyyhkiä usein. Muutoin omaksutuista siivousrutiineista ei tarvitse poiketa1.
Kihomadot leviävät erityisesti siellä, missä on paljon lapsia: päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa. Joissakin perheissä vaiva uusii kerta kerran jälkeen. Alkaa tuntua epätoivoiselta, kun kaikista syödyistä kuureista, vaatteiden vaihdoista ja lähes hysteerisestä siivoamisesta huolimatta matoja aina vaan löytyy. Kihomadot saattavat joskus olla sitkeitä häädettäviä. Toistuvissa kihomatotapauksissa on kyse tavallisesti siitä, että lapsi saa uuden tartunnan – joko itseltään tai tarha-/koulukaveriltaan.
Tuttu ja tuntematon kihomato
Joidenkin vanhempien on kovin vaikea uskoa sitä, että heidän pikku lapsellaan on kihomatoja. Asia tuntuu niin vastenmieliseltä, omaan aikaamme ja elinpiiriimme kuulumattomalta, että selviäkään oireita ei tahdota millään uskoa todeksi. Kun asia sitten liittyy vielä alapäähän, se halutaan vaieta pois. Hoidon aloittamista pitkitetään tai sitten hoito tehdään vaivihkaa niin, etteivät vaan muut vanhemmat kuulisi asiasta. Tämä lisää tarpeettomasti sitä mahdollisuutta, että madot pääsevät vapaasti tarttumaan muihin lapsiin. Isovanhempamme tunsivat kihomatotaudin hyvin, mutta monet nykyvanhemmat eivät ole asiasta koskaan kuulleetkaan. Lääkärien ja terveydenhoitajien koulutuksessakin asia on jäänyt vähälle huomiolle ehkä siksi, että tauti on kuullostanut enemmän historialta kuin nykypäivältä. Kihomatotaudin torjunnassa keskeinen käsien pesukin on ehkä parin viime vuosikymmenen aikana alkanut unohtua. Kun yleinen tartuntatautitilanne on Suomessa ollut varsin hyvä, ei ole muistettu hygienian vaativan jatkuvaa valppautta. Lapset ovat myös koulupäivän jälkeen pitkiä aikoja yksin kotona, eikä kukaan ole silloin käsien pesua vaatimassa tai valvomassa. Nykypäivän kiireisen elämänrytmin myötä ovat perheiden yhteiset ateriahetket katoamassa. Pitkin päivää napostellaan pientä välipalaa eikä käsiä tietenkään pestä ennen jokaista suupalaa. Ruokakulttuurin muuttuminenkin on edesauttanut kihomatojen leviämistä: pizzat, hampurilaiset ja ranskalaiset maistuvat niin lapsille kuin aikuisillekin – varsin usein sormin syöden.
YLEISIMMÄT KYSYMYKSET KIHOMADOISTA:
Aiheuttavatko kihomadot umpilisäkkeen tulehduksia?
Umpilisäkkeen tulehduksen ja kihomatojen yhteyttä ei ole tieteellisesti pystytty osoittamaan, vaikka tulehtuneista ja tulehtumattomista umpilisäkkeistä onkin toisinaan leikkauksen jälkeen löydetty kihomatoja.
Voiko kihomatoja saada uima-altaasta tai uimarannoilta?
Kihomadon munat eivät huku, joten ne säilyvät "hengissä" myös veteen joutuessaan. Toisaalta veden virtaus ei uidessa ole riittävän voimakas irrottamaan madon munia peräaukon iholta (ehkä joitakin yksittäisiä munia lukuun ottamatta). Kun vielä muistetaan, että uimahalleissa ja uimarannoilla valtaosa ihmisistä käyttää uimahousuja, on tartuntariski käytännössä lähes olematon. Riski voi olla vähän suurempi pienten lasten polskuttelualtaissa.
Elävätkö kihomadot kodin lemmikkieläimissä?
Eivät elä. Kihomato on yksinomaan ihmisen loinen. Näin ollen tartunnan lähteenäkin voi olla vain toinen ihminen.
Kuinka kauan kihomadon munat säilyvät ympäristössä tartuntaa aiheuttavina?
Tätä asiaa ei ole kovin tarkkaan tutkittu. Tutkimusten puute on johtunut lähinnä siitä, että kihomatojen vaikutuksia ihmisen terveydelle on yleisesti pidetty vähäpätöisinä. Niiden on katsottu aiheuttavan enemmän kiusaa ja harmia, joten tarve tarkemmille selvityksille on ollut vähäinen. Esitetyt arviot munien säilyvyydestä ympäristössä ovat vaihdelleet muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Munassa oleva kihomadon alkio näyttäisi tuhoutuvan nopeimmin äärilämpötiloissa (kuiva kuumuus vs. pakkanen). Tarkoista astemääristä tai altistuksen kestosta ei kuitenkaan ole tietoa. Plusasteikon puolella alkion elinkyky säilyy sitä paremmin, mitä matalampi lämpötila on, koska tällöin aineenvaihdunnan taso on matalampi. Lämpimässä ilmassa alkion solujen aineenvaihdunta vaatii enemmän energiaa ja tämä johtaa energiavarojen loppumiseen aiemmin kuin viileässä ilmassa.
Voiko kihomadon munia todella joutua nieluun hengitysilman mukana hengitettäessä pölyistä sisäilmaa?
Siinä, missä esimerkiksi flunssaviruspartikkelit saattavat leijailla ilmassa useitakin tunteja, kihomadon munat – jos niitä on päässyt ympäristöön varisemaan – päätyvät melko nopeasti kodin eri pinnoille. Mahdolliset riskit liittyvät tällöin tilanteisiin, missä näitä pintoja tomutetaan, pyyhitään (kuivalla rievulla), ravistetaan, tuuletetaan tai muuten leyhytellään, jolloin kihomadon munia saattaa pelmahtaa pölyhiukkasten mukana ilmaan. Munia ja pölyä täytyisi kuitenkin olla ympäristössä huomattavia määriä, jotta voitaisiin tässä yhteydessä puhua merkittävästä tartunnan lähteestä.
Mihin toimenpiteisiin on hyvä ryhtyä kotioloissa?
Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä vaihdetaan lakanat. Patjat, peitot ja tyynyt imuroidaan tai tuuletetaan. Samana päivänä tehdään normaali viikkosiivous: imuroidaan lattiat ja pyyhitään pinnat (kostealla rievulla). Vessan ja kylpyhuoneen hanat ja ovenkahvat tulee pyyhkiä tavallista useammin ja vuoteiden ympäristö imuroida pari kertaa viikossa. Käsien pesun merkitystä ei voi riittävästi korostaa. Kädet pestään aamuin illoin, ennen ja jälkeen ruokailun sekä ennen kaikkea WC-käynnin yhteydessä. Kynnet on hyvä pitää lyhyinä. Kaikkia sormin syötäviä ruokia ja välipaloja tulee hoidon aikana välttää. Vaihdettaessa kihomatopotilaan lakanoita, niiden ravistelua ja leyhyttelyä tulee sisätiloissa välttää.
Ihmisten stressaantuminen ja ahdistuminen saavat helposti aikaan "siivousneuroosin" etenkin, jos infektio toistuu useita kertoja. Jatkuva koko huoneiston suursiivous ei kuitenkaan ole kihomatotaudin hoidossa olennaista.
Mihin toimenpiteisiin on hyvä ryhtyä päiväkodissa?
Päiväkodissa ongelmaksi saattaa nousta jo pelkkä tartuntojen toteaminen. Päivittäisessä tohinassa tulee harvemmin kiinnittäneeksi sen ihmeellisempää huomiota lapseen, joka silloin tällöin kyhnyttää kutiavaa takapuoltaan. Kutinasta johtuva levottomuus, ruokahaluttomuus ja mahdolliset vatsakivutkin tulkitaan helposti muista kuin kihomadoista johtuviksi. Lähtökohdaksi onkin otettava se, että kun jollakin hoitolapsella todetaan kihomatotauti (tavallisesti tämä tapahtuu WC-käynnin yhteydessä), se on todennäköisesti ehtinyt jo tarttua useampaan muuhunkin lapseen. Ensimmäinen tehtävä on pyytää vanhempia huolehtimaan lapsensa ja koko perheen hoidosta. Hoidon jälkeen lapsi voi palata takaisin päivähoitoon. Kaikkien hoitolasten joukkotarkastuksesta saavutettava hyöty on rajallinen, sillä kihomadot eivät juuri päiväsaikaan näyttäydy peräaukon ympäristön iholla. Tärkeämpää on kertoa kihomadoista kaikille hoitolasten vanhemmille ja kehottaa heitä itse tarkkailemaan lapsiaan mahdollisten tartuntojen varalta. Kihomadot saattavat olla joillekin vanhemmille ja päiväkodin hoitajille varsin vieras tuttavuus. Siksi olisi hyvä, jos päiväkodilla olisi jaettavanaan informaatiota kihomadoista, niiden tartuntatavoista, oireista ja hoidosta.
Kuten kotioloissakin, myös päiväkodissa päähuomio kiinnitetään lasten ja hoitajien käsien pesuun. Kädet tulee pestä etenkin ruokailun ja WC-käyntien yhteydessä. Mahdolliset vuodevaatteet kerätään pyykkiin vietäviksi (vältettävä leyhyttelyä). Lisäksi patjat ja tyynyt imuroidaan ja tuuletetaan mahdollisuuksien mukaan. Nukkumatilan lattia imuroidaan ja pinnat pyyhitään kostealla rievulla. Lelujen osalta on hyvä siirtyä käyttämään epidemian ajaksi leluja, joita on helppo pestä tai huuhdella. Muutoin ei päiväkodin siivousrutiineista tarvitse poiketa.
Päiväkodissa avain tartuntakierteen katkaisemisessa on se, että kaikki kihomatotartunnan saaneet lapset tulevat hoidetuiksi. Yksikin hoitamaton lapsi saattaa levittää tautia myös sellaisiin lapsiin, joilta kihomadot on jo kertaalleen ehditty hoitaa pois. Hoidon osalta vastuu on lasten vanhemmilla.
Miksi kihomadot eivät toistuvista lääkekuureista huolimatta tahdo millään häipyä?
Tavallisin syy taudin pitkittymiselle on uusintatartunta: suvussa, päivähoitopaikassa tai koulussa on kenties lapsi, jonka kihomatotautia ei ole tunnistettu tai hoidettu, ja joka sen vuoksi tartuttaa tautinsa muihin lapsiin yhä uudelleen. Lapsi voi tartuttaa uudelleen myös itseään (katso edellä). Kannattaa kiinnittää huomiota myös henkilökohtaiseen hygieniaan. Onko käsien pesusta huolehdittu? Onko WC-tilat pidetty riittävän puhtaina? Lääkehoidon osalta tavallisin virhe on jättää toinen kuuri ottamatta. Saatavilla olevat lääkkeet eivät tuhoa kihomadon munia, joten ohutsuoleen mahdollisesti jääneistä madon munista pääsee kuoriutumaan uusia kihomatoja. Ellei näitä kihomatoja tuhota uudella lääkekuurilla (10–14 vuorokauden kuluttua), kihomatotauti pitkittyy.
Kaiken edellä mainitun jälkeen jäljelle jää sitten tapauksia, joissa matoja aina vaan löytyy kaikista syödyistä lääkekuureista, vaatteiden vaihdoista ja intohimoisesta siivoamisesta huolimatta. Tällaisissa tilanteissa voi harkita lääkevalmisteen vaihtoa esimerkiksi Pyrvinistä Vermoxiin (Vermox on reseptilääke, joten valmisteen hankkiminen vaatii lääkärissä käyntiä). Lääkkeen annostelua voi myös tarvittaessa muutella esimerkiksi siten, että otetaan yksi tabletti (Vermoxia) kolmena peräkkäisenä päivänä ja sama uudelleen kahden viikon kuluttua. Toinen vaihtoehto on lisätä hoitokertoja. Yksi Vermox-tabletti otetaan esimerkiksi aikavälillä 0, 2-, 4- ja 6 viikkoa. Annosteluohjeista poikkeamisista on kuitenkin syytä neuvotella ensin hoitavan lääkärin kanssa.
Asiantuntijoina: parasitologi Sakari Jokiranta, kaupunginepidemiologi Timo Rostila, apulaisylilääkäri Harri Saxén ja toiminnanjohtaja Tero Hautala
Kihomato
Kihomato on tunnettu tuhansien vuosien ajan. Tämän loisen osasi tunnistaa jo arabialainen lääkäri ja filosofi Avicenna 1000-luvulla jKr. Omaelämänkerrallisissa teoksissaan hän muun muassa mainitsee kolme muodoltaan sukkulamaista ihmisen sisälmysmatoa: suolinkaisen, koukkumadon ja kihomadon.
Antropologiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että kihomato on todennäköisesti seurannut ihmistä läpi koko lajimme historian. Ihmisen evoluution myötä myös kihomato on sopeutunut muuttuviin elinolosuhteisiin. Kihomadon epidemiologia oli pitkään hämärän peitossa. Vasta 1800-luvun lopulla Saksassa tehdyt umpilisäkkeiden poistoleikkaukset paljastivat lääkärikunnalle kihomadon elämänvaiheet. Saksassa oli vielä 1920-luvulla leikatuissa umpilisäkkeissä kihomatoja 20–50 %:ssa. Jos ei epidemiologiaa tunnettu, yhtä epäselvää oli myös kihomatotartuntojen hoito. Vielä 1800-luvun alussa ruotsalainen lääkäri C.J. Hartman suositteli hoidoksi kylmävesiperäruiskeita, joita tarpeen mukaan tuli terästää suola-etikkaliuoksella tai tupakansavulla. Kihomatoja esiintyy yhä maailmanlaajuisesti. Kantajia arvellaan olevan maailmassa 750 miljoonaa. Suomessa kihomatoja tavataan lähinnä alle kouluikäisillä lapsilla. Loistartuntojen yleisyyttä on selvitetty muun muassa helsinkiläisillä päiväkotilapsilla. Heistä 5–10 %:lta löydettiin kihomatoja.
Kihomadon anatomia
Kihomato (Enterobius vermicularis; lat. enterobius, suolistossa elävä; vermiculus, pikkumato) kuuluu laajempaan sukkulamatojen ryhmään. Nimensä nämä madot ovat saaneet sylinterimäisen ulkomuotonsa mukaan. Rakenteeltaan sukkulamadot ovat jaokkeettomia ja niillä on oma ruuansulatuskanava. Sukupuolet ovat yleensä erillisiä. Suoliston sukkulamadoilla ei ole väli-isäntää ja kihomatoja lukuun ottamatta ne kehittyvät maaperässä. Tartunta tapahtuu joko madon munan tai sen toukan välityksellä. Kihomatoja tavataan vain ihmisellä. Kihomatokoiras on pituudeltaan 3–5 mm ja naaras 8–13 mm. Väriltään ja ulkomuodoltaan ne muistuttavat lähinnä valkoista ompelulangan pätkää. Naarasmadon molemmat päät ovat läpinäkyvän kalvomaisia ja sillä on pitkä teräväpäinen häntä. Koiraiden häntä on puolestaan kippurassa. Kihomadot elävät ihmisen suolistossa. Niiden elinkaari on korkeintaan kolmen kuukauden mittainen, josta ajasta toukkavaihe vie noin 2–4 viikkoa. Tartunta tapahtuu nielemällä madon munia. Munista kuoriutuu mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa toukkia. Toukat kehittyvät ohutsuolessa ja paksusuolen alkuosassa täysikasvuisiksi yksilöiksi. Aikuiset madot asettuvat paksusuoleen, pääasiassa umpisuolen alueelle. Kihomato kiinnittyy suolen pinnalla olevan nukan limakalvoon. Ravinnokseen kihomadot käyttävät suolen sisällön ravinteita ja glukoosia.
Aikuistuttuaan kihomadot alkavat paritella. Koiraat kuolevat pian hedelmöityksen jälkeen. Naaraan sisällä kehittyy tuhansittain munia ja ne lopulta täyttävät madon elimistön lähes kokonaan. Naaras vaeltaa yöllä paksusuolessa kohti peräsuolta ja edelleen peräaukon läpi. Peräaukon ympäristön iholla naaras alkaa munia. Tämä tapahtuu öiseen aikaan mahdollisesti ruumiinlämmön laskemisen laukaisemana. Munat ovat kauttaaltaan liimamaisen eritteen peittämiä ja ne takertuvat helposti kiinni ihoon. Muninnan jälkeen myös naaraat ovat täyttäneet elämäntehtävänsä ja ne kuolevat.
Tartunta
Lääketieteessä kihomatotautia kutsutaan enterobiaasiksi. Termi on suora johdannainen kihomadon latinankielisestä nimestä. Tartunta saadaan nielemällä kihomatonaaraan tuottamia munia, jotka ovat kiinnittyneinä isännän peräaukon iholle. Munien suojana oleva liimamainen erite, sekä jossain määrin myös kihomatojen liikehdintä paljaalla iholla, aiheuttavat kutinaa, jota etenkin pienet lapset helpottavat sormillaan raapimalla. Näin madon munia takertuu helposti sormiin ja sormenpäihin. Sormista suuhun munat sitten päätyvät joko suoraan (esimerkiksi peukaloa imiessään lapsi voi tartuttaa itseään yhä uudelleen) tai epäsuorasti erilaisten esineitten ja materiaalien pinnoilta (lelut, tutit, vuodevaatteet, yöasut jne.). Unohtaa ei pidä myöskään sormin syötäviä ruokia ja välipaloja. Suomessa kihomadot ovat lähinnä päiväkoti-ikäisten lasten riesa. Koko maailman mittapuussa kihomato on kuitenkin yksi ihmisen yleisimpiä loisia. Kantajia arvellaan olevan maailmassa runsaat 750 miljoonaa.
Kihomato on ihmisen loinen. Tartunnan voi siis saada vain toiselta ihmiseltä. Peräaukon iholla munien sisältämä alkio kehittyy infektiiviseksi (tartunnan aiheuttavaksi) 4–6 tunnissa. Tartunnan torjunta olisikin helppoa, jos kihomadon munat olisivat silmin nähtävissä. Ne ovat kuitenkin läpikuultavia ja mikroskooppisen pieniä: 0,05 x 0,07 mm.
Kansainväliset tutkimukset antavat varsin samansuuntaisia tuloksia sen suhteen, mitkä tekijät edistävät kihomatotartuntoja. Ruotsin Halmstadissa tehtiin vuonna 1997 tutkimus, jossa kartoitettiin 172 lapsen kihomatokantajuutta ottamalla teippinäyte peräaukon iholta. Lasten ikä vaihteli 4–10 vuoden välillä. Kävi ilmi, että lapsista 21 % oli saanut kihomatotartunnan. Tutkittaessa tarkemmin sitä, miten lapset olivat mahdollisesti tartuntansa saaneet, tutkijat löysivät tilastollisesti merkittävän yhteyden sormien imemiseen ja kynsien pureskeluun. Kiinassa puolestaan tutkijaryhmä valitsi vuonna 1996 kohteekseen seitsemän päiväkotia Kaohsiungin maakunnasta. Näissä päiväkodeissa oli hoidossa 555 esikouluikäistä lasta. Lasten kihomatokantajuus tutkittiin teippikokeella. Lisäksi lasten vanhemmille lähetettiin kyselylomake, jolla kartoitettiin perheen elinolosuhteita ja elintapoja. Tutkijat löysivät selvän korrelaation kihomatotartunnan ja mm. seuraavien seikkojen välillä: välipalojen syönti sormin, sormien imeminen, kotitalon koko, perheen siivouskäytännöt ja isän koulutustausta. Viimeksi mainittu vaikutti lähinnä siihen, kuinka paljon vanhemmat tiesivät kihomadoista ja niiden ehkäisystä. Taiwanissa kartoitettiin vuonna 2000 neljännellä luokalla olevien lasten kihomatokantajuutta sekä tartuntoihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimukseen valittiin lopulta 429 sellaista lasta, jotka olivat vuosien 1996–1999 välisenä aikana saaneet kihomatotartunnan vähintään kerran. Heidän rinnallaan tutkittiin 280 luokkatoveria, jotka eivät mainitulla aikavälillä olleet tartuntaa saaneet. Vanhemmille lähetetyssä kyselylomakkeessa kartoitettiin kunkin perheen hygieniatottumuksia. Kihomatotartunnan riskiä lisäsivät mm. lattialla leikkiminen, käsien pesun unohtuminen ennen ruokailua ja kynsien pureskelu. Puutteet henkilökohtaisessa hygieniassa lisäsivät tartuntariskiä.
Oireet
Kihomatotartunnan yleisin oire on peräaukon kutina. Niin kuin edellä on todettu, kutina johtuu pääasiassa madon munien pinnalla olevasta eritteestä. Kutinaa voivat aiheuttaa myös itse kihomadot iholla luikertaessaan. Tytöillä/naisilla saattaa esiintyä myös ulkosynnyttimien alueen kutinaa. Tämä johtuu siitä, että peräaukon iholla liikkuessaan osa kihomadoista harhautuu vaeltamaan välilihan alueelle ja sitä kautta aina emättimen ja virtsaputken suulle. Tämä saattaa joissakin tapauksissa altistaa mm. virtsaputken tulehdukselle.
Kutinaa esiintyy etenkin iltaöiseen aikaan, jolloin se haittaa nukahtamista tai herättää kesken unien. Toisinaan ärsytys aiheuttaa peräaukon supistuksia, joka aistitaan paikallisena kovana kipuna, joskus vatsavaivoinakin. Kutinasta seuraa raapiminen. Alapää ärtyy ja voi aiheuttaa kirvelyä. Rikkoutuneella iholla ulosteen bakteerit leviävät helpommin johtaen toisinaan bakteeritulehduksiin. Oireiden voimakkuus vaihtelee. Aikuisilla ne puuttuvat usein kokonaan. Samoin kaikki lapsetkaan eivät aisti kutinaa yhtä helposti. Lapsilla oireina voivat olla myös yleinen levottomuus ja ruokahalun puute.
Kutina on kihomadon kiertokulun kannalta hyödyllistä, koska kutinan ja sitä seuraavan raapimisen seurauksena munia joutuu runsaasti vaatteisiin, vuodevaatteisiin ja sormiin ja sitä kautta uuden tai saman isännän suuhun.
Tartunnan toteaminen
Kihomatotartunnan mahdollisuus kannattaa aina ottaa huomioon silloin, kun lapsi valittaa alapään kutinaa - etenkin iltaöiseen aikaan. Kaikki kutina ei suinkaan johdu kihomadoista, mutta jos niitä näkyy luikertelemassa peräaukon iholla, on asia selvä. Jos kihomatoja on suolistossa paljon, niitä voi päätyä myös ulosteen pinnalle. Yksi tapa "houkutella" kihomadot esille on asettaa lapsi illalla nukkumaan ja sammuttaa valot. Tämän jälkeen odotellaan hetki ja mennään sitten taskulampun kanssa kurkistamaan lapsen peräaukkoon. Kihomatonaaraat ovat silloin laskeutuneet iholle munimaan. Jos kihomatoja ei löydy, mutta edellä kuvatut oireet viittaavat kuitenkin tartuntaan, voidaan asia varmistaa etsimällä madon munia peräaukon ympäristön iholta. Munia ei näe paljaalla silmällä, joten tartunta todetaan ottamalla iholta näyte. Tätä tarkoitusta varten on syytä kääntyä ensin esimerkiksi oman asuinalueen terveyskeskuslääkärin puoleen. Näyte otetaan aamulla ennen ulostamista ja ennen kuin lapsi herättyään ehtii peräaukon seutua kyhnyttämään. Keittosuolaliuokseen kastetulla pumpulitikulla hierotaan voimakkaasti potilaan peräaukon ihoa ja työnnetään tikku lopuksi noin puoli senttimetriä peräaukkoon. Tämän jälkeen tikku laitetaan kierrekorkilliseen purkkiin, jossa on noin kaksi-kolme millilitraa fysiologista keittosuolaliuosta (0,9 %:ttinen) ja lähetetään purkki näytetikkuineen mikrobiologian laboratorioon analysoitavaksi. Munia ei aina osu näytetikun tielle. Tuloksen voi tällöin varmistaa ottamalla useampi näyte eri aamuina. Vaihtoehtoisena menetelmänä on näytteen ottaminen iholle kiinnitettävällä teipillä. Kirkkaasta sellofaaniteipistä otetaan noin 5 senttimetrin mittainen pala, joka käännetään puisen spaattelin päälle liimapuoli ylöspäin. Toisella kädellä levitetään pakaroita ja tämän jälkeen teippiä painetaan peräaukon ympäristön iholle. Teippimenetelmää ei kuitenkaan Suomessa juurikaan käytetä tulosten epäluotettavuuden vuoksi.
Tartunnan toteamisessa munanäyte on paljon herkempi menetelmä kuin liikkuvien matojen etsiminen kutinan aikana, koska usein kutina alkaa vasta tunteja munien ihoon liimautumisen jälkeen, jolloin madot ovat jo iholta kadonneet.
Hoito
Kihomatojen häätäminen vaatii aina lääkehoitoa. Koska madon munat tarttuvat helposti henkilöstä toiseen, perhepiirissä kaikki perheenjäsenet hoidetaan. Sen sijaan suuremmissa yksiköissä kuten päiväkodeissa ja kouluissa kaikkien altistuneiden ihmisten hoitamista tulee harkita tapauskohtaisesti. Lääkevalmisteet eivät imeydy merkittävästi elimistöön, vaan ne kulkevat läpi suoliston. Tämän johdosta niiden mahdolliset haittavaikutuksetkin liittyvät lähinnä maha-suolistokanavaan (ripuli, ummetus, vatsakivut). Lääkkeet ovat kuitenkin hyvin siedettyjä, joten haittavaikutuksetkin ovat harvinaisia. Vaikutusta raskaana oleviin naisiin ei ole riittävästi tutkittu, joten heille lääkevalmisteiden käyttöä ei yleisesti ottaen suositella. Imetys ei kuitenkaan ole vasta-aihe.
Lääkkeet eivät tapa ohutsuolessa mahdollisesti kehittymässä olevia kihomadon munia, joten lääkehoito on uusittava 10–14 vuorokauden kuluttua ennen kuin sillä välin munista kehittyneet madot ehtivät tuottaa uusia munia. Kihomatojen poistaminen suolistosta saattaa olla aikaa vievä prosessi. Sitkeissä tapauksissa voidaan tarvita useampiakin kuureja. Kihomatotartuntaa voidaan hoitaa käsikauppavalmisteena myytävällä pyrviiniembolaatilla (kauppanimi: Pyrvin). Valmistetta myydään joko 6 tabletin tai 20 tabletin pakkauksissa. Tabletteja otetaan yksi jokaista kymmentä painokiloa kohden: Esimerkiksi 70 kiloa painava henkilö ottaa seitsemän tablettia. Pyrviiniembolaatti halvaannuttaa kihomatojen hermoston. Ne veltostuvat ja poistuvat (ulosteen mukana) suolistosta. Lääke värjää tavallisesti ulosteen punaiseksi. Tämä ei ole vaarallista. Värjäytymät lähtevät pois vaatteista tavallisilla pesuaineilla.
Vaihtoehtoisena lääkevalmisteena on Suomessa käytetty mebendatsolia (kauppanimi: Vermox). Mebendatsoli estää kihomatoja suodattamasta glukoosia eli tavallaan tappaa ne nälkään. Vermoxilla on Suomessa tällä hetkellä tilapäinen myyntilupa. Lääkäri voi kirjoittaa aivan tavallisen reseptin. Erityislupa-anomuksia ei tarvita, mutta lääkettä ei löydy Pharmaca Fennicasta. Vermoxia myydään kuuden tabletin pakkauksissa. Annoksena on yleensä kaiken kokoisille perheenjäsenille yksi tabletti, joskin alle kaksivuotiaitten annoksen voi puolittaa.
Kihomatojen torjunta ympäristöstä
Kihomadot huolehtivat kiertokulustaan tehokkaasti. Yksi naarasmato tuottaa suunnattoman määrän munia, jotka vuorollaan nieltyinä kehittyvät uusiksi madoiksi. Tämän kiertokulun katkaiseminen on torjunnassa olennaisinta. Jotta munia tarttuisi sormiin mahdollisimman vähän, on kynnet pidettävä lyhyinä. Käsien pesusta on huolehdittava, erityisesti ennen ruokailua ja vessassa käynnin yhteydessä. Välipalojen kuten perunalastujen ja karamellien syömistä sormin tulee välttää. Koska madot munivat öisin, on munia erityisesti lakanoissa ja vuodevaatteissa. Jos perheessä on kihomatovaivaa, ei pitäisi ottaa vastaan yövieraita tai päästää lasta yökylään, ennen kuin vaiva on hoidettu. Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä vaihdetaan kaikki vuodevaatteet. Ne vuodevaatteet, joita ei voi pestä, imuroidaan ja tuuletetaan. Pakkanen tappaa elävät toukat munien sisältä. Tarkoista astemääristä ei ole riittävästi tutkittua tietoa. Kihomatojen häätämisessä keskeistä ei kuitenkaan ole ulkoilman kylmyys, vaan se, että vuodevaatteet ylipäätään viedään ulos tuulettumaan tai ne imuroidaan. Samana päivänä tehdään normaali viikkosiivous: imuroidaan lattiat ja pyyhitään pinnat. Vessan ja kylpyhuoneen ovenkahvat on syytä pyyhkiä usein. Muutoin omaksutuista siivousrutiineista ei tarvitse poiketa1.
Kihomadot leviävät erityisesti siellä, missä on paljon lapsia: päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa. Joissakin perheissä vaiva uusii kerta kerran jälkeen. Alkaa tuntua epätoivoiselta, kun kaikista syödyistä kuureista, vaatteiden vaihdoista ja lähes hysteerisestä siivoamisesta huolimatta matoja aina vaan löytyy. Kihomadot saattavat joskus olla sitkeitä häädettäviä. Toistuvissa kihomatotapauksissa on kyse tavallisesti siitä, että lapsi saa uuden tartunnan – joko itseltään tai tarha-/koulukaveriltaan.
Tuttu ja tuntematon kihomato
Joidenkin vanhempien on kovin vaikea uskoa sitä, että heidän pikku lapsellaan on kihomatoja. Asia tuntuu niin vastenmieliseltä, omaan aikaamme ja elinpiiriimme kuulumattomalta, että selviäkään oireita ei tahdota millään uskoa todeksi. Kun asia sitten liittyy vielä alapäähän, se halutaan vaieta pois. Hoidon aloittamista pitkitetään tai sitten hoito tehdään vaivihkaa niin, etteivät vaan muut vanhemmat kuulisi asiasta. Tämä lisää tarpeettomasti sitä mahdollisuutta, että madot pääsevät vapaasti tarttumaan muihin lapsiin. Isovanhempamme tunsivat kihomatotaudin hyvin, mutta monet nykyvanhemmat eivät ole asiasta koskaan kuulleetkaan. Lääkärien ja terveydenhoitajien koulutuksessakin asia on jäänyt vähälle huomiolle ehkä siksi, että tauti on kuullostanut enemmän historialta kuin nykypäivältä. Kihomatotaudin torjunnassa keskeinen käsien pesukin on ehkä parin viime vuosikymmenen aikana alkanut unohtua. Kun yleinen tartuntatautitilanne on Suomessa ollut varsin hyvä, ei ole muistettu hygienian vaativan jatkuvaa valppautta. Lapset ovat myös koulupäivän jälkeen pitkiä aikoja yksin kotona, eikä kukaan ole silloin käsien pesua vaatimassa tai valvomassa. Nykypäivän kiireisen elämänrytmin myötä ovat perheiden yhteiset ateriahetket katoamassa. Pitkin päivää napostellaan pientä välipalaa eikä käsiä tietenkään pestä ennen jokaista suupalaa. Ruokakulttuurin muuttuminenkin on edesauttanut kihomatojen leviämistä: pizzat, hampurilaiset ja ranskalaiset maistuvat niin lapsille kuin aikuisillekin – varsin usein sormin syöden.
YLEISIMMÄT KYSYMYKSET KIHOMADOISTA:
Aiheuttavatko kihomadot umpilisäkkeen tulehduksia?
Umpilisäkkeen tulehduksen ja kihomatojen yhteyttä ei ole tieteellisesti pystytty osoittamaan, vaikka tulehtuneista ja tulehtumattomista umpilisäkkeistä onkin toisinaan leikkauksen jälkeen löydetty kihomatoja.
Voiko kihomatoja saada uima-altaasta tai uimarannoilta?
Kihomadon munat eivät huku, joten ne säilyvät "hengissä" myös veteen joutuessaan. Toisaalta veden virtaus ei uidessa ole riittävän voimakas irrottamaan madon munia peräaukon iholta (ehkä joitakin yksittäisiä munia lukuun ottamatta). Kun vielä muistetaan, että uimahalleissa ja uimarannoilla valtaosa ihmisistä käyttää uimahousuja, on tartuntariski käytännössä lähes olematon. Riski voi olla vähän suurempi pienten lasten polskuttelualtaissa.
Elävätkö kihomadot kodin lemmikkieläimissä?
Eivät elä. Kihomato on yksinomaan ihmisen loinen. Näin ollen tartunnan lähteenäkin voi olla vain toinen ihminen.
Kuinka kauan kihomadon munat säilyvät ympäristössä tartuntaa aiheuttavina?
Tätä asiaa ei ole kovin tarkkaan tutkittu. Tutkimusten puute on johtunut lähinnä siitä, että kihomatojen vaikutuksia ihmisen terveydelle on yleisesti pidetty vähäpätöisinä. Niiden on katsottu aiheuttavan enemmän kiusaa ja harmia, joten tarve tarkemmille selvityksille on ollut vähäinen. Esitetyt arviot munien säilyvyydestä ympäristössä ovat vaihdelleet muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Munassa oleva kihomadon alkio näyttäisi tuhoutuvan nopeimmin äärilämpötiloissa (kuiva kuumuus vs. pakkanen). Tarkoista astemääristä tai altistuksen kestosta ei kuitenkaan ole tietoa. Plusasteikon puolella alkion elinkyky säilyy sitä paremmin, mitä matalampi lämpötila on, koska tällöin aineenvaihdunnan taso on matalampi. Lämpimässä ilmassa alkion solujen aineenvaihdunta vaatii enemmän energiaa ja tämä johtaa energiavarojen loppumiseen aiemmin kuin viileässä ilmassa.
Voiko kihomadon munia todella joutua nieluun hengitysilman mukana hengitettäessä pölyistä sisäilmaa?
Siinä, missä esimerkiksi flunssaviruspartikkelit saattavat leijailla ilmassa useitakin tunteja, kihomadon munat – jos niitä on päässyt ympäristöön varisemaan – päätyvät melko nopeasti kodin eri pinnoille. Mahdolliset riskit liittyvät tällöin tilanteisiin, missä näitä pintoja tomutetaan, pyyhitään (kuivalla rievulla), ravistetaan, tuuletetaan tai muuten leyhytellään, jolloin kihomadon munia saattaa pelmahtaa pölyhiukkasten mukana ilmaan. Munia ja pölyä täytyisi kuitenkin olla ympäristössä huomattavia määriä, jotta voitaisiin tässä yhteydessä puhua merkittävästä tartunnan lähteestä.
Mihin toimenpiteisiin on hyvä ryhtyä kotioloissa?
Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä vaihdetaan lakanat. Patjat, peitot ja tyynyt imuroidaan tai tuuletetaan. Samana päivänä tehdään normaali viikkosiivous: imuroidaan lattiat ja pyyhitään pinnat (kostealla rievulla). Vessan ja kylpyhuoneen hanat ja ovenkahvat tulee pyyhkiä tavallista useammin ja vuoteiden ympäristö imuroida pari kertaa viikossa. Käsien pesun merkitystä ei voi riittävästi korostaa. Kädet pestään aamuin illoin, ennen ja jälkeen ruokailun sekä ennen kaikkea WC-käynnin yhteydessä. Kynnet on hyvä pitää lyhyinä. Kaikkia sormin syötäviä ruokia ja välipaloja tulee hoidon aikana välttää. Vaihdettaessa kihomatopotilaan lakanoita, niiden ravistelua ja leyhyttelyä tulee sisätiloissa välttää.
Ihmisten stressaantuminen ja ahdistuminen saavat helposti aikaan "siivousneuroosin" etenkin, jos infektio toistuu useita kertoja. Jatkuva koko huoneiston suursiivous ei kuitenkaan ole kihomatotaudin hoidossa olennaista.
Mihin toimenpiteisiin on hyvä ryhtyä päiväkodissa?
Päiväkodissa ongelmaksi saattaa nousta jo pelkkä tartuntojen toteaminen. Päivittäisessä tohinassa tulee harvemmin kiinnittäneeksi sen ihmeellisempää huomiota lapseen, joka silloin tällöin kyhnyttää kutiavaa takapuoltaan. Kutinasta johtuva levottomuus, ruokahaluttomuus ja mahdolliset vatsakivutkin tulkitaan helposti muista kuin kihomadoista johtuviksi. Lähtökohdaksi onkin otettava se, että kun jollakin hoitolapsella todetaan kihomatotauti (tavallisesti tämä tapahtuu WC-käynnin yhteydessä), se on todennäköisesti ehtinyt jo tarttua useampaan muuhunkin lapseen. Ensimmäinen tehtävä on pyytää vanhempia huolehtimaan lapsensa ja koko perheen hoidosta. Hoidon jälkeen lapsi voi palata takaisin päivähoitoon. Kaikkien hoitolasten joukkotarkastuksesta saavutettava hyöty on rajallinen, sillä kihomadot eivät juuri päiväsaikaan näyttäydy peräaukon ympäristön iholla. Tärkeämpää on kertoa kihomadoista kaikille hoitolasten vanhemmille ja kehottaa heitä itse tarkkailemaan lapsiaan mahdollisten tartuntojen varalta. Kihomadot saattavat olla joillekin vanhemmille ja päiväkodin hoitajille varsin vieras tuttavuus. Siksi olisi hyvä, jos päiväkodilla olisi jaettavanaan informaatiota kihomadoista, niiden tartuntatavoista, oireista ja hoidosta.
Kuten kotioloissakin, myös päiväkodissa päähuomio kiinnitetään lasten ja hoitajien käsien pesuun. Kädet tulee pestä etenkin ruokailun ja WC-käyntien yhteydessä. Mahdolliset vuodevaatteet kerätään pyykkiin vietäviksi (vältettävä leyhyttelyä). Lisäksi patjat ja tyynyt imuroidaan ja tuuletetaan mahdollisuuksien mukaan. Nukkumatilan lattia imuroidaan ja pinnat pyyhitään kostealla rievulla. Lelujen osalta on hyvä siirtyä käyttämään epidemian ajaksi leluja, joita on helppo pestä tai huuhdella. Muutoin ei päiväkodin siivousrutiineista tarvitse poiketa.
Päiväkodissa avain tartuntakierteen katkaisemisessa on se, että kaikki kihomatotartunnan saaneet lapset tulevat hoidetuiksi. Yksikin hoitamaton lapsi saattaa levittää tautia myös sellaisiin lapsiin, joilta kihomadot on jo kertaalleen ehditty hoitaa pois. Hoidon osalta vastuu on lasten vanhemmilla.
Miksi kihomadot eivät toistuvista lääkekuureista huolimatta tahdo millään häipyä?
Tavallisin syy taudin pitkittymiselle on uusintatartunta: suvussa, päivähoitopaikassa tai koulussa on kenties lapsi, jonka kihomatotautia ei ole tunnistettu tai hoidettu, ja joka sen vuoksi tartuttaa tautinsa muihin lapsiin yhä uudelleen. Lapsi voi tartuttaa uudelleen myös itseään (katso edellä). Kannattaa kiinnittää huomiota myös henkilökohtaiseen hygieniaan. Onko käsien pesusta huolehdittu? Onko WC-tilat pidetty riittävän puhtaina? Lääkehoidon osalta tavallisin virhe on jättää toinen kuuri ottamatta. Saatavilla olevat lääkkeet eivät tuhoa kihomadon munia, joten ohutsuoleen mahdollisesti jääneistä madon munista pääsee kuoriutumaan uusia kihomatoja. Ellei näitä kihomatoja tuhota uudella lääkekuurilla (10–14 vuorokauden kuluttua), kihomatotauti pitkittyy.
Kaiken edellä mainitun jälkeen jäljelle jää sitten tapauksia, joissa matoja aina vaan löytyy kaikista syödyistä lääkekuureista, vaatteiden vaihdoista ja intohimoisesta siivoamisesta huolimatta. Tällaisissa tilanteissa voi harkita lääkevalmisteen vaihtoa esimerkiksi Pyrvinistä Vermoxiin (Vermox on reseptilääke, joten valmisteen hankkiminen vaatii lääkärissä käyntiä). Lääkkeen annostelua voi myös tarvittaessa muutella esimerkiksi siten, että otetaan yksi tabletti (Vermoxia) kolmena peräkkäisenä päivänä ja sama uudelleen kahden viikon kuluttua. Toinen vaihtoehto on lisätä hoitokertoja. Yksi Vermox-tabletti otetaan esimerkiksi aikavälillä 0, 2-, 4- ja 6 viikkoa. Annosteluohjeista poikkeamisista on kuitenkin syytä neuvotella ensin hoitavan lääkärin kanssa.
Asiantuntijoina: parasitologi Sakari Jokiranta, kaupunginepidemiologi Timo Rostila, apulaisylilääkäri Harri Saxén ja toiminnanjohtaja Tero Hautala
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Huomenna Arkadiasta ostoskeskukseen ja Love-koulutusta
Huomenna aloitamme Arkkitehtuurikasvatuksen Arkadiasta ostoskeskukseen. Pajoja tulee vetämään taiteilija Kirsi-Maria E. Törönen-Ripatti.
Myös opettajien Love-kolutus on huomenna.
1-2 luokan sijaisena on Sanna Wirenius.
3-4 luokan sijaisena toimii Sari Paavilainen
ja 5-6 luokan sijaisena on Antti Kajakoski.
Opettajat ovat tosin koululla ja osallistuvat pajoihin.
t. Katariina
Myös opettajien Love-kolutus on huomenna.
1-2 luokan sijaisena on Sanna Wirenius.
3-4 luokan sijaisena toimii Sari Paavilainen
ja 5-6 luokan sijaisena on Antti Kajakoski.
Opettajat ovat tosin koululla ja osallistuvat pajoihin.
t. Katariina
tiistai 6. lokakuuta 2009
Aika kaivaa lämmintä ylle!
Lämpötila laskee jo ajoittain yöllä nollan alapuolelle, joten on tullut aika kaivaa hanskat, pipot ja kaulaliinat. Myös paksumpi takki ja pitkät alushousut lämmittävät aamuvarhaisella. Olemme ulkoliikunnassa vielä syyslomaan asti, joten myös liikuntatunneille kannattaa pukeutua säänmukaisesti. Liikunnassa on menossa ulkopalloilut. Kuulakkaita syyspäiviä kaikille! t. Katariina
3D-elokuvissa
Animaatio, (ensimmäinen 3D-tekniikkaa käyttäen kuvattu stop motion–teräväpiirtoanimaatio) gotiikka, kauhu, pelko, pelon voittaminen, rohkeus, onnelliset
loput ja taikausko.
SYNOPSIS
11-vuotias Coraline Jones on muuttanut van-
hempineen uudelle paikkakunnalle isoon
taloon. Muuton jälkeen uudessa kodissa olisi
paljon puuhaa ja kunnostettavaa, mutta
kiireiset, työhönsä uppoutuneet vanhemmat
naputtelevat vain tietokoneitaan aamusta
iltaan. Heitä ärsyttää kaikki häiritsevä, kuten
tylsistynyt, seuraa kärttävä Coraline.
Coraline joutuukin itse keksimään tekemistä
ja tutustumaan taloon ja sen ympäristöön
sekä naapuruston outoon väkeen.
Naapurin poika, Wybourn, tuo Coralinelle
isoäitinsä siskolle kuuluneen nappisilmäisen
räsynuken. Pian Coralinea erityisen paljon
muistuttava nukke kulkee kaikkialle Coralinen
mukana.
Coralinen tylsä arki muuttuu kertaheitolla, kun
hän löytää umpeen muuratun, salaperäisen
oven kotoaan, nojatuolin takaa, seinätapetin
alta. Äiti väittää, että ovi on muurattu joskus
umpeen, sillä se johti naapuriasuntoon.
Eräänä yönä ovi on kuitenkin houkuttavasti
raollaan ja seinä sen takaa yllättäen poissa.
Coraline lähtee kulkemaan käytävää pitkin ja
löytää toisen maailman, oman elämänsä
vaihtoehtoversion. Rinnakkaistodellisuus näyttää pinnalta aave-
maisen samanlaiselta kuin Coralinen oikea
elämä - tosin paljon paremmalta. Se on kuin
hänen kaikkien toiveidensa täyttymys.
Toiset vanhemmat odottavat Coralinea
innokkaina ja rakastavina. Heillä on aina
aikaa ja ruokakin on herkullista. Siellä jopa
kissat osaavat puhua ja hiiret tanssia.
Mutta pian ihmeellinen seikkailu muuttuu ou-
doksi ja vaaralliseksi. Coralinea alkaa epäi-
lyttää toinen maailma ja hän haluaisi palata
takaisin vanhaan kotiinsa oikeiden vanhem-
piensa luokse, mutta hänen valeäitinsä yrit-
tääkin pitää tytön ikuisesti itsellään.
Coralinen on luotettava itsepäisyyteensä,
rohkeuteensa, naapuriapuun ja mustaan kis-
saan pelastaakseen oikeat vanhempansa
sekä aavelapset ja palattava kotiin.
Käy elokuvan Coraline ja toinen todellisuus kotisivuilla:
http://www.coraline.com (Suora linkki löytyy äidinkielen linkkilistasta).
maanantai 5. lokakuuta 2009
Oppilaskunta kokoontui
Tänään pidimme toisen oppilaskunnan kokouksen.
Totesimme, että asvaltin maalaus siirtyy keväälle, johtuen kosteista säistä. Tosin kohtahan tulee lumikin...
Oppilaskunta oli kysellyt oppilailta miten huomioisimme Etelä-Savon vuoden kyläksi valintaamme. Päädyimme ehdottamaan NoNs:n puheenjohtalle muutamia toiveita talviulkoilupäivään:
-valittaisiin Rahulan kylälle oma vuoden kyläläinen
-sisälle trampoliinit/pomppulinna?
-leivontaa (kakku?)
-kirpputori?
Totesimme myös, että tavallaan tämän viikon elokuvat ovat yhtä ekstraa meille, menköön siis myös juhlinnan piikkiin.
Oppilaskunta halusi tehdä myös toiveita Halloween-diskoon. Terveiset laitetaan paperilla ITU:n puheenjohtajalle, eli Aki Hyötyläiselle.
Marraskuun kokouksessa suunnittelemme koulun pikkujouluja.
t. Katariina
TET-harjoittelijoita Urskista!
Hei!
Olemme Emma Pitkänen ja Katariina Haapea Urheilupuiston koulun yhdeksänneltä musiikkiluokalta. Vietämme tämän viikon täällä Rahulan koulussa TET-harjoittelussa.
Täällä meidän on tarkoitus tutustua koulumaailmaan opepöydän toiselta puolelta katsottuna, opettajan työskentelyä seuraten. Musiikkiluokkalaisina laulu- ja soittotaidosta on TET-harjoittelussakin hyötyä, jo ensimmäisen päivän aikana pääsimme pitämään musiikkituntia 3-4 -luokkalaisille. Emma soittaa viulua, kitaraa ja pianoa tarvittaessa, Katariina laulaa ja loistaa urheilukentällä.
Huomenna päivä alkaa liikuntatunneilla, hommaa varmasti riittää meille jatkossakin tässä eloisassa koulussa!
Kuvassa opetimme 1-2 luokkalaisille kuvaamista. Oppilaat saivat kuvatta pihalta paikkoja, joista he pitävät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)